Ylöjärven Einarit: Eppu Normaali soittaa kiertueellaan uusia lauluja ja vanhoja harvinaisuuksia

Suonna Kononen, Karjalainen 26.2.2005

Joensuun Areena torstaina 24.2.2005

Eppu Normaali on kuin vanha aviopuoliso. Sen voisi vaihtaa uuteen, vähän sähäkämpään ja seksikkäämpään. Sellaiseen, josta ei samalla sekunnilla suun avaamisen kanssa tietäisi, että mitä sieltä on tulossa. Toisaalta vanhaa puolisoa pitäisi oppia katsomaan joka aamu uudella silmällä. Miksei siis Eppujakin, joiden nousuja ja laskuja myötä- ja vastoinkäymisissä moni tämän päivän Eppu-fani on seurannut 70-luvun lopulta asti.

Eppujen mukana menisi liian paljon henkilöhistoriaa, muistoja metrosta maailman , tieltä, jonka voi kokea yhteiseksi. Tässä on Eppu Normaalin voima. Yhtye on saattanut kangistua suureksi suomalaiseksi instituutioksi, mutta siitä huolimatta se on puhutellut monia ja monin eri tavoin, musiikillisesti ja ulkomusiikillisesti.

Itse nautin tässä iässä esimerkiksi siitä, miten perussuomalaisilta Eput näyttävät toistaiseksi viimeisimmän kokoelmalevynsä Reppu 2:n ulkomailla asti otetuissa kansikuvissa. Japanissa ollaan - nuhjuisissa lenkkareissa, maihareissa ja tennissukissa.

Nuorempana, mustavalkoisempana nautin vaikka siitä, että 80 prosenttia Eppu Normaalista oli aseistakieltäytyjiä. Kun luokan salkkuja kantava kokoomusnuori-osasto Valkoisen kuplan Dire Straits -rockin mukana alkoi olla kovasti myöhäsyntyistä Eppu-fania, oli mukava paukauttaa tämä tieto heidän tietoisuuteensa. Että miksikäs te minua sanoittekaan, maanpetturiksi, kun en aio mene armeijaan, kuunnelkaapa sitten maanpettureita...

Torstaisella Eppu Normaalin Suomen-kiertueen avauksella yleisöstä pystyi bongaamaan niin joensuulaisia raudankovia yrittäjiä kuin humanistista yliopistoväkeä ja vaihtoehtoihmisiä. Kaikkia heitä Eput yhdistivät hetkeksi. Tai kuten Martti Syrjän spiikki Murheellisten laulujen maahan sen tiivisti: - Tämä on teille, Joensuun Einarit, meiltä Ylöjärven Einareilta.

Pitkästä aikaa Minun aurinkolasit

Eppu Normaalin Joensuun Areenan keikka oli tyypillinen rock-yhtyeen kiertueen avauskonsertti muutamassakin mielessä. Automaattiohjauksessa oli vielä säätämistä, kappaleissa ja laulajan sanastonhallinnassa kuului pientä haparointia; näistä kiertueen viimeisillä keikoilla on jo yleensä päästy.

Lisäksi settilista oli suorastaan ylikunnianhimoinen. Vakioilmiö on, että alkukiertueella settiin kaivetut harvinaisuudet - nyt Minun aurinkolasien ja Bob Dylanin kaltaiset kuriositeetit - vaihtuvat loppukiertueella laajemmin puhutteleviin vanhoihin hitteihin.

Viimeisimmältä studioalbumiltaan Sadan vuoden päästäkin Eput soittivat kaikki vahvimmat numerot ja mukavan energisellä otteella vieläpä. Levyn komein sävellys ja sanoitus, Leevi And The Leavingsin melankoliaa lähestyvä Hiljaa huomiseen sai kunnian toimia peräti avauskappaleena. Balladiosastolta yllätyksenä kuultiin Kun olet poissa, jossa Sami Ruusukallion bassosoinnuttelu ja Juha Torvisen blues-henkiset likit ja oktaavisooloilut soivat hienosti.

Eppujen huumori ja lavaliikehdintä ei ole enää kovin poikamaista, mutta välähdyksiä vanhasta oli havaittavissa. Hipit rautaa -kappaleeseen oli rakennettu esimerkiksi uusi lopetus, joka soitettiin Led Zeppelinin The Oceanin kimurantilla riffillä.

Musiikkia saatiin kokonaista 31 kappaletta, kaksi ja puoli tuntia. Lämmittelytehtävät hoiteli miellyttävästi jos kohta hieman anonyymisti pääkaupunkiseudulta tuleva Jere the Universe, jonka musiikissa soi jii karjalais -henkinen suomi-americana.

[SULJE]