Suomi-rock saa perjantaina uuden klassikon

Juha Rännäli, Karjalainen 25.10.2004

Eppu Normaali julkaisee Sadan vuoden päästäkin 11 vuoden odottelun jälkeen.

Yksi klassikko lisää Suomi-rockiin on syntynyt. Eppu Normaali odotutti liki 11 vuotta uutta studioalbumia. Sadan vuoden päästäkin ilmestyy alkavan viikon perjantaina, mutta sunnuntaisen ennakkokuuntelun perusteella uskallan yhtyä Pokon vetäjän Epe Heleniuksen sanoihin: - Tulette kuulemaan saatanan hienon levyn.

Ja me kuulimme.

Eppujen uutukaista on verhonnut suuri salaperäisyys. Helenius totesikin Tampereella järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, ettei salamyhkäisyydellä ole haluttu korostaa Ylöjärven lantasaapasjullien erikoisuutta, vaan piraattien pelko on pakottanut levy-yhtiön tiukkaan linjaan. Ennakkoon levyjä ei tipu kuunneltavaksi kenellekään ja ennakkokuunteluunkin pääsi sisälle vain kutsuttuna vieraana. - Yksikin uudelta levyltä vuotanut biisi merkitsisi sitä, että Viipurin veijarit myisivät sitä tuhansia kappaleita ennen virallisen levyn ilmestymistä, Helenius huokaa.

Eppujen levy, ei kenenkään muun

Sadan vuoden päästäkin käynnistyy rauhallisin sävyin. Heti ensimmäisestä laulusta lähtien on selvää, että Eppu Normaali on saanut ajoiksi tasokkaan kokoelman lauluja, jotka koskettavat. Martti Syrjä pohtii sanoituksissaan elämää, sen vaikeutta, sen pieniä iloja ja suuria pettymyksiä, joita kaikkia on hyvä muistella vaikka sadan vuoden päästä.

Nimisävelmä omaa samoja heleitä tunnelmia, joita kuultiin Seitsemäs ihme -levyllä laulussa Vihreän joen rannalla. Sadan vuoden päästäkin on hyvä muistella kuinka mä poikuuden päältäni puin ja rakkauden lähteessä uin. Kolmannessa laulussa puhaltavat kesäiset tuulet, tosin vastaan ja rakkauden suuntaa muuttaen. Seuraava biisi omaa erikoisen kitarasoolon. Sanoitus pohtii sitä, miten kaikki eivät ole sankariainesta, se kunniasta ja maineesta.

Kitara, taivas ja tähdet saa seuraajan. Viimeiset savukkeet poltetaan, viimeiset maljat juodaan ja viimeistenkin on lähdettävä pois. Pakasta mä viimeisen käännän kortin, viimeinen lähtijä sulkee portin. Tummaa, jykevää alkua seuraa tasaisesti iskevää sykettä biisissä olen näillä silmillä sinua katsonut, näillä käsillä sinua koskettanut, sydämelläni tällä olen sut tuntenut, enkä voi unhoittaa.

Seuraava laulu käsittelee sitä, miten kaikki kirjat ja laulut kertovat rakkaudesta. Mutta miksi kauniita sanoja ei koskaan sanota, vaan ne jäävät polttamaan sisälle? Akustisin kitaroin muhkeasti alkkanut seuraava biisi kasvaa nopeasti tunnelmalliseksi tarinaksi marraskuusta. Mitä väliä, mitä tapahtuu, kun molemmille tuli marraskuu heitellen yön mustaa täkkiä niin äkkiä.

Hartaudella kuunneltu

Ennakkokuuntelussa oli mukana kolmisenkymmentä lehdistön ja sähköisten viestimien edustajaa. He kuuntelivat Eppujen uutukaista hartaudella, josta voi aistia, että tätä levyä on odotettu. Yhden jalka naputti tahtia, toinen taas nyökytteli päätään. Yksi katseli poissaolevana ikkunasta, selvästi laulujen maailmaan uponneena, toinen taas tuijotti yhteen pisteeseen.

Tunteellisen marraskuisen laulun jälkeen tunnelmaa kohotettiin iloisemman oloisella laululla. Tosin se kertoo sateesta, sadepisaroista suolaisista, jotka ilmestyvät kun sinua muistelen.

Missä oot, kun itseäni tarvitsen? Roikun sun oven pielessä ja kysyn, hei missä mä oon? Tummasävyinen laulu iskee ensimmäisen tahdin aikana mieleen kuin muinainen Lady in black. Sen sijaan seuraavaksi kuultu Mä oon rätti, jota maailma puristaa, kun elämä parvekkeeni alla huristaa kertoo, miten helteisellä parvekkeella poltellaan jäitä.

Levy päättyy rullaavasti etenevään lauluun, joka pohtii, miten vahingossa vain mukaan tulee puukko, kun mies lähtee viinapullon siemaistuaan puhumaan totuuksia. Kaikki täällä on vahinkoa, syntyminenkin, sillä en mä pyytänyt syntyä tänne.

Aina ei olen lauluntekohaluja

Eppu Normaali marssi levyn kuuntelun jälkeen korokkeelle vastailemaan tyhmiin kysymyksiin. Miksi uutta levyä piti odottaa 11 vuotta? - Eikös hyvä lopputulos ole tärkeintä, Martti Syrjä tokaisi. - Aina ei ole lauluntekofiiliksiä. Minulta meni liki 10 vuotta, ennen kuin tuli halu tehdä uusia lauluja ja tehdä levy. Tähän Pantse Syrjä jatkaa: - Ja kun aikoinaan tauolle lähdettiin, tehtiin sekin kunnolla, niin kuin me teemme kaiken...

Nyt on uusi levy sitten valmis. Kiertueellekin Eput halajavat, mutta aikataulusta ei vielä ole olemassa kuin haaleita ajatuksia. Ensi vuoden puolella Eppu Normaali kuitenkin nähdään esiintymislavoilla. Missä ja milloin, siitä tiedotetaan Pantsen mukaan noin kuukauden kuluttua.

Bändillä oli rauha tehdä levyään omassa puuhamaassaan. Akun tehdas Ylöjärvellä on uusi ja ajanmukainen studio, jossa on hyvä tehdä töitä. Martti Syrjän mukaan Eppujen positiivinen kierre on nyt vallinnut pitkään. Ensin valmistui studio, sitten saatiin levykin valmiiksi.

Sadan vuoden päästäkin sisältää 12 laulua, joista Pantse Syrjä on säveltänyt yksitoista ja Juha Torvinen yhden. Martti Syrjä on sanoittanut kaikki. Hänen sanoituksensa liikkuvat edelleen ihmissuhdeproblematiikassa, mikä on aina ollut Eppujen laulujen pääaiheena.

Uusi levy on Martin kuvitusta Pantsen säveliin. Sanat ovat mielikuvia, joita Martti sai kuunnellessaan uusia sävelkulkuja. - Oikeastaan tekstit oli kirjoitettu jo sävellysvaiheessa. Minun piti vain kaivaa ne esille ja antaa niille muoto, Martti Syrjä sanoi.

Pöytälaatikkoon ei mene mitään

Niin Pantse kuin Martti Syrjäkään ei osaa tehdä materiaalia pöytälaatikkoon odottamnaan seuraavan projektin alkamista. Pantse totesikin, että kaikki laulut mitä hän sävelsi, menivät levylle. Jäljelle vain muutama ajatus, jotka voisi joskus toteuttaa. Tuo Pantse toteamus antoi pienen viitteen siitä, että Eppujen seuraavaa levyä ei ehkä tarvitse odottaa 11 vuotta.

Eput ovat itse tyytyväisiä uutukaiseensa. Pantse totesikin, että kun levy valmistui, hän oli tyytyväinen, vaimo oli tyytyväinen ja Epe Heleniuskin oli tyytyväinen. Kun Eppujen levyä odottavat olisivat tyytyväisiä, Sadan vuoden päästäkin olisi täysosuma.

Mutta miksi juuri Eppu Normaalin levyä on odotettu vesi kielellä vuosikausia? - Kai me olemme niin hyviä, oli Martin tokaisu.

Sadan vuoden päästäkin julkaistaan perjantaina 29. lokakuuta.

[SULJE]