Kaikki viisi halusivat keikoille

Timo Isoaho, Soneraplaza 22.3.2002

Suomen suosituin rockyhtye Eppu Normaali lupautui monien yllätykseksi taas lähtemään keikoille. Orkesterin parin vuoden takaiset areena-esiintymiset olivat loppuunmyytyjä, joten Ruisrockin ja Raumanmeren juhannuksen järjestäjät tietävät ostaneensa varsinaisen yleisömegneetin juhliensa vetonaulaksi. Eppu Normaalin vokalisti ja sanoittaja Martti Syrjä sekä kitaristi ja säveltäjä Pantse Syrjä puhuivat keikkojen tiimoilta järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Turussa myös medialle. Edelliskesän pääesiintyjä eli Hanoi Revisited saapui festarialueelle varsin näyttäväswti helikopterilla (Ruisrockin järjestäjä Juhani Merimaa huomauttaa taustalta, että "helikopterikyyti ei kuulunut keikkaliksaan"). Miten te aiotte saapua paikalle?

M: No, mulla ei ollut viime kesänä ajokorttia, joten mä hommasin mopon. Jospa tulisi sillä. Nykyään mulla on se korttikin taas.

P: Jos me tullaan kaks' päällä.

Entäs muut soittajat sitten?

P: En mää tiedä. Ehkä mä näytän hyvää esimerkkiä ja kävelen.

Tampereelta?

P: No, en mä nyt sieltä asti. Toisaalta kyllähän tuollainen helikopterikyyti vähentäisi liikenneruuhkia. Siitä pisteet Andylle ja Makelle.

Millaista ohjelmistoa olette suunnitelleet ensi keän keikoille?

P: Meillä on varmaankin aika lailla... Mehän ei olla lähdössä uudelle kiertueelle tuoreen materiaalin turvin vaan ensi kesä tämä legendaarinen ryhmä esittää legendaarista ohjelmistoa. Se tarkoittaa, että setin perusrunkona on ne pakolliset kappaleet. Kyllähän se varmaan aika hittipitoinen esitys on. Riippuen setistä, se vähän vaihtelee, että millaisia bravuureita me saadaan mukaan. Sitä biisilistaa me ei olla luonnollisesti vielä tehty (hymyä).

Osaatteko sanoa henkilökohtaisia suosikkeja omasta tuotannostanne?

M: Se on vähän liian vaikeaa. Niitä on niin monia kappaleita, joihin on tyytyväinen. Niitä on vaikea laittaa järjestykseen.

P: Minusta yksi merkittävimmistä kappaleista on 'Viinaa tsa tsa tsaa'. Se voisi myös kertoa hyvin Turun Ruisrockista.

Onko tilanne se, että Eppu Normaalia ei enää nähdä "normaaleissa" keikkakuvioissa vaan esiintymiset ovat tällaisia megatapahtumia?

M: Sitä on turha mennä nyt ennustamaan. Meillä on se ajatus, että aktivoidutaan sen verran, että yleensä tehdään jotain. Se jotain voi olla tulevaisuudessa mitä vaan. Mikä nyt sattuu huvittamaan. Tämä nyt alkaa näin isoilla estradeilla, osaltaan ihan sattumoisin. Hienoahan se on aloittaa hyvistä puitteista. Jos me jatketaan keikkailua niin mkeitähän voi huvittaa tehdä ihan persreikäklubirundi elikä esiinnytään vaan sellaisissa 30:n hengen paikoissa.

P: Mikään ei ole poissuljettua. Jos meidän kesken jäänyt ikuisuusprojekti eli kesken jäänyt uusi levy on jonakin päivänä valmis niin se sitten luo meille itsellemme edellytykset tehdä tavanomaisempi kiertuekin. Tämä on tällainen hyvä startti.

Kuka päätti, että aletaanpa tekemään taas jotakin?

M: Kyllä me ihan itse se porukalla päätettiin. Tällaisia ajatuksia meillä on vaihtelevasti ollut kaiken aikaa... Nyt aika oli kypsä jopa tehdä jotain. Kyllä se tapahtui hyvin yksimielisesti.

P: Me ollaan demokraattinen yhtye ja kaikilla on veto-oikeus. Jos me aiotaan saada viisi miestä lavalle niin se dellyttää yhteistä päätöstä. Nyt kaikki olivat ikäänkuin yllättäen samaa mieltä.

Kerropa tarkemmin, mikä siinä yllätti?

P: Se, että me oltiin kaikki viisi halukkaita lähtemään lavoille tällaisen tauon jälkeen.

M: Jos ajatellaan vaikka avioliittoa niin eihän siinäkään aina kaikki ole halukkaita. Saati sitten viisi tyyppiä! Melkoista hazardia.

Miksi teette päätöksenne rumpalinne Akun keittiössä?

M: Siellä saa kahvia. No, meillä on harjoituskämppä siinä Akun autotallissa niin siellä on sitten luontevaa tehdä päätöksiäkin.

Rahastahan ei saa Suomessa puhua, mutta Eppu Normaalin viimeaikaiset keikathan ovat olleet varsin rahakkaita. Kuinka suuri merkitys rahalla on?

M: Raha kuuluu yhtenä tekijänä tällaiseen vastavuoroiseen palvelusten tekemiseen. Me teemme palveluksen Merimaalle ja Merimaa tekee palveluksen meille. Mä en näe siinä mitään normaalisti poikkeavaa.

Juhani Merimaa: Toivottavasti yleisö tekee palveluksen meille molemmille.

Ette ole tehneet yhdeksään vuoteen uutta studiolevyä. Yleisö on kuitenkin uskollisesti odottanut levyä ja useimmat yhtyeethän heittäisivät ne kaksitoista biisiä kehiin ja se levy myisi ainakin 50000 kappaletta. Eikö tämä ole teille houkutus?

M: Kyllä me siitä kurimuksesta päästiin eroon, että olisi muka pakko tehdä jotakin. Väkisin. Päätettiin jo kauan sitten ettei me ryhdytä väkisin vääntämiseen.

P: Yllättävääkin ehkä, mutta se ei ole ollut meille edes kiusaus. Meillä on onneksi varaa odottaa, että se levy tulee sitten kunnolla.

Kuinka vaikeaa on tehdä tavallaan pistokeikkoja?

M: Jokainen keikkahan on tavallaan neitseellinen tilanne. Rutiini... Siitähän puhutaan usein negatiivisessa sävyssä. Mun mielestä se ei ole negatiivinen asia vaan ainoastaan positiivinen koska sen ansiosta bändi esiintyy paremmin. Se on jo ammattitaidon puutetta, että vältetään rutiinia niin hemmetisti, ettei edes harjoitella (naurua). Että mennään soittamaan mitä sattuu.

P: Meillähän on olemassa hyvä annos vanhaa rutiinia. Sitä tuoreempaa tästä nyt vähän puuttuu ja se tekee kaiken jännittäväksi. Meillä ei ole tosin nyt taukojenkaan jälkeen ole ollut vaikeuksia kasata tätä meidän juttua hyvään kuntoon. Yksittäisissä suurissa keikoissa on aina se ylimääräinen lataus, joka tavallaan motivoi siihen juttuun.

Vaikeinta on tehdä ne biisit!

M: Ei me vielä tiedetä.

P: Me ollaan vaan veljekset Ylöjärveltä. Paljonkos te olette sopineet (kysyy Ruisrockin järjestäjältä Merimaalta)?

JM: Mä en nyt muista, mutta ei panna nyt mitään takarajaa.

P: Me harkitsemme siellä lavan takana Merimaan kanssa viime hetkellä.

JM: Ja mä käyn sitten poliisin kanssa neuvottelemassa lisäaikaa.

Poliisista puheen olleen, miltä tuntuu tänä päivänä mennä heittämään... Sehän ei ollut nimismies pamputtaa taas vaan 'Poliisi pamputtaa taas'...

P: Me ei tiedetä vedetäänkö me sitä nyt livenä, mutta täällä Turussahan siitä kappaleesta on erityisen hauskoja muistoja. Missäs... Puolalanpuistossahan me soitimme kyseistä biisiä, kun poliisi katkaisi virrat.

M: Yleisö kyllä kosti poliisille sitten.

P: Tai ainakin yritti.

Mutta 70-luvusta on jo aikaa.

M: Musta tuntuu, että tuokin on sillä tavalla ikuinen totuus, että voidaan vain toivoa, että poliisit osaavat suhtautua siihen ironialla.

P: Ei sen syvä yhteiskunnallinen viesti siitä mihinkään katoa vaikka ajat muuttuisivatkin.

Meinaatteko lähteä tällä kerralla ihan kylmiltään festareille vai paiskaatteko nytkin "salakeikan"?

M: Sanotaan että salakeikat ovat salakeikkoja.

P: Valitettavasti tähän kysymykseen on pakko vastata lyhyesti ja ytimekkäästi että no comments.

Siitä voi tehdä sitten omat päätelmänsä?

P: Ei siitä voi tehdä mitään päätelmiä. Tämä vuosi on tämä vuosi. Katsotaan.

Mikä on kaikkein vaikein asia mahdollisesti tulevan studiolevyn suhteen?

M: Tehdä ne biisit (naurua).

P: Itse asiassa siinä on vaikeinta se, että kun tuollainen projekti uuvahtaa kesken niin sen sitten haluaa aloitytaa jossain vaiheessa kokonaan alusta. Ei niiden keskeneräisten biisien kanssa jaksa painia. Keskeneräiseen juttuun on vaikea hypätä uudelleen mukaan ja sitten sen jutun haluaa tehdä alusta uusiksi. Ja siinä tilanteessahan tässä nyt ollaan.

Itsekritiikki on peikkona?

P: Ainahan se on meille ollut... Mutta on siitä aina pystytty... Tai jos ei olla itse laitettu sitä peikkoa kuonoon niin levy-yhtiön johtaja on käynyt deadline-päivänä varastamassa nauhan ja julkaissut sen.

Eikö se ole aikamoinen paradoksi, että "biisi on valmis, mutta sanoitus puuttuu"?

M: Niin, eihän se ole valmis silloin. Mulla on ollut kirjoittajan kramppi niin sanotusti monta vuotta. Elämäntilanne oli sellainen ettei siihen kirjoittamiseen voinut paneutua. Ei saanut mitään järkevää aikaiseksi. Kaikki jutut tuntuivat sonnalta. Jos siitä olisi sinnikkäästi jatkanut niin ehkä se olisi muuttunut hyväksi sonnaksi... Mutta se oli vaikeaa. Uskon, että mä pääsen nyt siitä krampista pikku hiljaa eroon ja me päästään jatkamaan.

Mistä saitte idean tehdä kaksi festarikeikkaa vaikka vetovoimanne täyttäisi vaikka Helsingin Olympiastadionin?

M: Ei me tätä sillai mietitty. Päätettiin tehdä keikkoja ja nämä tarjoukset tulivat kuin apteekin hyllyltä.

P: Kun päättää, että me voitaisiin sittenkin jo ensi kesänä tehdä niin siinä käsittääkseni... Mehän ei ole hierottu tätä varsinaista kauppaa vaan sen on tehneet alan miehet. Me ollaan ilmoitettu, että oltaisiin tarjolla ja sitten nopeimmat ja fiksuimmat on iskeneet kiinni. Minun mielestä nämä on ihan parhaat vaihtoehdot. Me ei olla soitettu pitkään aikaa festareilla ja ihanhan tässä rupeaa jo haikailemaan sinne. Hienompaa se on kuin jäähallissa vetäminen.

Oliko puhetta muista keikoista?

M: Ei ollut varsinaista keskustelua muista kuin näistä ilmoitetuista. Tulevaisuus näyttää. Me olemme tehneet tiettäväksi, että me teemme keikkoja.

Missä vaiheessa keikkailu on muunnut tavallaan vaikeaksi aiheeksi teille? Jokuhan tekee kesän aikana sen kolmekymmentä keikkaakin...

M: Bändejä on moneen junaan. Mekin tehtiin aikoinaan sitä hommaa niin että alkoi suorastaan kyllästyttämään. Aikansa kutakin. Nyt me ollaan oltu tekemättä mitään suorastaan kyllästymiseen asti.

Millaista teille on "laakereilla lepääminen"?

M: Laakereissa ei ole piikkejä. Esimerkiksi ruusuilla tanssiminen on paljon tuskallisempaa.

P: Useimmat ihmiset kokevat laakereilla lepäämisen varmaan äärettömän tylsäksi. Silti vaihtaisi paikkaani itseni kanssa koska tahansa.

Anssi Kelassa on jotakin viehättävää

Suomen suosituin rockyhtye Eppu Normaali lupautui monien yllätykseksi taas lähtemään keikoille. Orkesterin parin vuoden takaiset areena-esiintymiset olivat loppuunmyytyjä, joten Ruisrockin ja Raumanmeren juhannuksen järjestäjät tietävät ostaneensa varsinaisen yleisömegneetin juhliensa vetonaulaksi. Eppu Normaalin vokalisti ja sanoittaja Martti Syrjä sekä kitaristi ja säveltäjä Pantse Syrjä puhuivat keikkojen tiimoilta järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Turussa myös medialle. The Ramones oli aikoinaan hemmetin kova vaikuttaja teille. Oliko Joey Ramonen poismeno teille kova juttu?

M: Ei kai se nyt kivaa ollut... The Ramones ehti onneksi tekemään ennen Joeyn poismenoa erittäin paljon erittäin hienoja biisejä. Se olisi voinut kuolla paljon huonompaankin aikaan eli nuorempana. Bändihän teki mahtavan työn, mutta kaikkihan me täältä joskus pois lähdemme. Hänen hetkensä tuli jo.

Mitkä ovat kolme parasta Eppu-biisiä?

M: Eikös se nyt ollut se 'Viinaa tsa tsa tsaa' ja sitten 'Viina .

P: Niin ja 'Näin on'.

M: Anteeksi, tämä on hölmö vastaus, mutta ei tuollaiseen pysty vastaamaan.

P: Tosissaan vastaaminen tuollaiseen... Kun se tekijä itse sanoo niin se saa liikaa painoarvoa.

Olisiko helpompi sanoa kokonaisia levyjä?

P: Ihmiset näkee jutuissa erilaisia asioista ja joku on jonkun suosikki jonkun takia. Sitten kun tekijä sanoo, että tämä on se kovin. Sitten ihmiset puhuvat, että "se sanoi itsekin että tämä on paras". Kaikkiin tekeleisiin mahtuu kosolti virheitä vaikka mä olen niitä koettanut nukkumattomin silmin viikkokaupalla vääntää. Näin jälkikäteen olen hirveän iloinen, että niitä lauluja soitetaan vieläkin radiossa. On ne jotenkin onnistuneet.

M: Meillähän on muuten varasuunnitelma... Suosikkeina voisi mainita kaksi levyä, jotka on soveliasta mainita tässä yhteydessä eli b-puolikokoelmat 'Hatullinen paskaa' ja 'Paskahatun paluu'.

P: Merkittäviä levyjä.

M: Ei vaan. Ei kerrota. Vastaus on ettei pysty määrittelemään parhaita. Joku vain kuitenkin ajattelisi, että "ahaa, minä en tykkää täsät, mutta Martti tykkää, minä olen varmaan väärässä". Ei siinä olisi mitään järkeä.

Miten on mahdollista, että musa on niin ajatonta, että 80-luvun juttunnekin soundaavat täysin relevanteilta esimerkiksi soundien puolesta?

P: Siinä on kääntynyt eduksi se, ettei me ole osattu tehdä trendikästä musaa. Mä olen tätä miettinyt. Me ollaan tehty musaa kaikenikäisinä. Aloitettiin nuorina ja nyt ollaan vanhempia. Tekiessä oma ikänikin vaihtuu. Mä en ole koskaan osannut suunnata musaa jollekin tietylle ikäryhmälle. Tämähän on vanha juttu, mutta sen musan on tavallaan tehnyt itselleen. Trendit tulee ja menee ja vanhenee. Se kai on kaiken a ja o. Trendi on joskus ihan innostava joskus, mutta meille ne eivät ole merkinneet mitään. Tässä se selitys, jonak minä olen keksinyt. Läheltä seuranneena en osaa muuta sanoa.

M: Melodinen musiikki ja selkeästi seurattava sävellys ei mene koskaan pois muodista. Ja jos sanoituksetkaan ei ole sidottu aikaan niin se juttu ei välttämättä mene pois muodista. Mitä tulee soundeihin ja sovituksiin niin tämä musamakummehan pohjautuu peruskamaan. Uusia muotikokeiluja ja soundeja tulee musaankin, mutta aina ne palaa jossain määrin siihen perinteiseen. Ei kai me niin kokeilunhaluisia olla oltu...

Paitsi 'Pimeyden tangon' remiksaus, joka on aivan hirveä.

P: Se on ihan totta! Se onkin mun käsittääkseni julkaistu kieli poskessa. Se ei ole kuitenkaan oikea 'Pimeyden tango'.

M: Se on hyvä esimerkki siitä, että nykyajan rumpukompilla voidaan hyväkin biisi pilata.

P: No, tehdään niitä hyviäkin juttuja... Ainahan tulee kaikenlaisia mielenkiintoisia soundeja, joita ehkä haluaa kokeilla. Yritän kuitenkin pitää ne kokeilut aina niissä rajoissa, että jutun kuitenkin hallitsee vielä aivan täysin. Ettei ne summittaiset kokeilut pääse määräävään asemaan.

Kuunteletteko te itse uudempaa musiikkia ollenkaan?

P: Olen ollut vuoden päivät koti-isänä ja olen kuunnellut ininää ja vähän nauruakin. Yrityksistä huolimatta ne levyt eivät tunnu päätyvän sinne koneeseen millään. Mä olen seurannut musaa ainoastaan autoradiosta.

M: Mä en ole kuunnllut uutta musaa ollenkaan. Se loppui joskus 90-luvun alkupuolella. Yleensäkin musan kuuntelu jäi. Uusi musa lakkasi viehättämästä jo 80-luvun puolella.

P: Sä et varmaan edes tiedä, mitä nykyään tehdään.

M: Kyllä mä radiosta jotain kuulen... Mutta se on totta, että olen pudonnut kelkasta totaalisesti joskus aikoja sitten. En mä sitä häpeä.

Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteenne Anssi Kelasta?

M: Niin, kyllähän ihmiset siitä tykkää. Siinä on jotain sellaista... Ne tekstit on pitkiä kertomnustyyppisiä jorinoita. Niissähän on varmaan jotain viehättävää. Mä olen jokusen biisin kuullut itse. Ei ne mua henkilökohtaisesti sytyttäneet, mutta ymmärrän sen vetovoiman. Ne on normaalista poikkeavia.

P: Mulle se ei herätä mitään näppylöitä. Jonkun biisin kuulin, joka ei tehnyt mitään vaikutusta, mutta jotkut toiset jutut oli hyviäkin. Ihan mukavaa maalailua jostain Nummelan suunnasta. Jos se stoori ja aihepiiri ei vaihdu seuraavalle levylle onnistuneesti niin joku saattaa jo kyllästyä siihen... Mutta lupaava homma.

M: Tekisit meillekin jonkun biisin?

P: I'm working on it! (naurua)

[SULJE]