Jostain iki-ikivanhasta Chrissie Hynde -haastattelusta muistan lukeneeni, että teinityttönä hänen hartain toiveensa oli näyttää Keith Richardsilta.

Nyt kun sekä Chrissie että Keith on nähty suhteellisen lähietäisyydeltä, niin täytyy todeta, että nykykuosissaan Chrissie näyttää enemmän Keithilta kuin Keith itse.

Eilisellä keikalla Pretenders soitti sekä I Go to Sleepin että Stop Your Sobbingin ja välispiikissä Hynde kehui  tekijän olevan "this great songwriter from Muswell Hill". Vanhan Kinks-fanin sydän siinä suli, täytyy tuo ex-avoparin nykyään olla ainakin kohtuullisissa väleissä.

Ja ettei tärkein unohtuisi näiden miesviittausten keskellä: hieno keikka, Hynde oli upea.      

Pakko tunnustaa Raisalle että oltiin Hunninkollan ja hänen poikansa kanssa kylässä vaihto-ja tasavirta tehtaalla.
Pojat heittivät myös muutaman helmen ja sitten ainakin mulle vähän oudompia biisejä joista muukaan yleisö ei juuri innostunut. Onhan noitakin nassikasta asti kuunneltu ja kaverin mökillä raikaa toisinaan aika lujaa vieläkin..
Sekalaisia mutta selviä havaintoja keikalta:

Brian Johnson otti joka biisin välissä huikkaa ja välillä biisien välit olivat tuskastuttavan pitkiä. Kyllähän praikku rokkia osaa laulaa.

Malcolm kyllä näytti aika väsyneeltä ja entisestään kuihtuneelta. Kovaa työtä tuo rock-ammattilaisen pesti näköjään. Alkaahan miehellä toki ikääkin olemaan. Soitto kuitenkin kulki hyvin.

Angus oli vauhdissa: Riisui paitansa ja veti koulupoikapöksytkin alas. Alta paljastui ac/dc bokserit. Loppukeikka meni sitten ilman paitaa. Keikan ollessa lopuillaan Angus veti noin 15-20 minuutin soolon. Hurjassa kunnossa "koulupoika" vieläkin.

Rumpaliin ja basistiin en ehtinyt juuri keskittyä.

Lavanreunusvalaisimia seuratessani huomasin yhden valaisimen sammuneen. Ainakin vastapuolella sama valaisin toimi. Sammunut valaisin kääntyi 180 astetta ja mökötti hetken ja alkoi toimia! En ainakaan huomannut roudaria tornissa joka olisi korjannut valaisimen. Ihmeelistä tuo nykytekniikka.

Loppua kohden mielestäni ääni alkoi särkeä tai kiertää stadikalla. Varmaan nostivat pikkuhiljaa volyymia? Repalle olisi ollut varmaan konsultin hommia tarjolla.

Nähtiin Pantse ja Samikin stadikalla! Moikattiin. Pantsen kanssa ehdin vaihtaa pari sanaakin keikan jälkeen. Oikeastaan tämä kruunasi keikkareissun.

Lopuksi oli ilotulitus.

Hieno kokemus mutta kyllä Akun tehtaan pojat ovat parempia kuin tuon sähkötehtaan sedät!

Tuosta alhaalta muutama kännykuva.

http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2cmqg+zamppa-ac-dc-helsinki-1762009.html

Käväisin minäkin "vieraalla" maalla taannoin kun pistäydyin siellä (hemmetin Pohjanmaalla) Provinssirockissa perjantaina. Pauli ja IIIQ olivat ihan käsittämättömän hyvässä vedossa, kotikonnuillaan kun soittelivat. Mutta täytyypi sanoa että rakkaan siippani suuri rakkaus COB oli ihan mieletön tajunnan räjäyttävä kokemus. Herrajestas mikä asenne koko bändillä soittamiseen ja livekeikkaa kohtaan ylipäätänsä. NYT mulla oli eka kertaa elämässä ihan oikeesti mukavaa ja nautinnollista olla hevimetalkeikalla. Aleksi Laiho on ihan kone! Ja koko bändi aivan loistava. Me like a lot! ps. En mä tosin sellaista musaa jaksa kuuntelemalla kuunnella radiosta tai mistään poppikoneesta mutta livekeikalla TOIMII! Je edelleenkin jaksan ihastella sitä hevareitten yleisön asennetta. Ne on ihan kybällä mukana omassa asiassaan ja se tuntuu ja näyttää hyvältä.

En ollut Oulussa eppujen kesänpäätöskeikalla, se kun logistisesti olisi ollut minulle mahdotonta, esim. jaksaa ajaa takaisin silloin tärkeämpään tilaisuuteen. ( ei ole helikopteria, ei)
Minä onnistuin saamaan osto-oikeuden, 2 lippua viedäkseni rakkaan tyttäreni Nightwishin keikalle OLAVINLINNAAN.  
Eppukeikkoja on mennyt ja tulee mutta tämä meidän piti kokea.

Itseänikin kiinnosti miten tuo oopperalinna sopii metalliin tai keikkapaikaksi.
Puitteethan ovat hienot.
Lämppärin ”Decendedin”, Joensuusta, aikana bassot ei jytkyneet rinnassa niin kuin on tottunut ja korkeat äänet viilsi korvia. Hiuksilla moshaus sujui hyvin eikä soitossakaan vikaa.

Tyttö pisti kyllä linnan portilla ilmaiseksi jaetut tyylikkäät tulpat korviin heti kun päästiin paikoillemme. Isillä oli kyllä varattu taskuun molemmille, minä en pistänytkään.  Siellä oli siis numeroidut istumapaikat vaikkakin Anette jo alussa sanoi että te vielä seisotte ja niin monesti kävi, etenkin lopun ”enkelissä”. Nemo sai aikaan saman.
Kyllä Nightwishin aikana tilanne muuttui äänien osalta, paljon muutenkin.

Maailmanluokan bändien tulet, liekit, kipinät, paperit, valot koettiin. Se kuului tarinaan alusta asti. Minulle tuli mieleen jo alusta joku vaikka Sinbad –elokuva jossa olet itse mukana. Kapteeni Holopainen oli veneessään kivillä, iso ankkuri lavalla. Tietysti ne valojen ym. saamat tunnelmat..  

Keikka soljui hyvin eteenpäin juurikaan ilman spiikkejä, vaihdellen pianokonsertista, yhtäkkiseen metalliräimeeseen, herkästä laulusta tulimereen…sujuvasti, luontevasti. Kuka milloinkin lavalla oli tai kaikki. Kyllä te nyt Nightwishin kappaleita jotain tiedätte.

Yleisössä oli koulunsa aloittavista eläkeläisiin, näöltään. Ylivoimaisesti suurin osa oli samoja jotka käy oopperassa. Joillakin oli jäänyt vaan yhä puku tai pikkutakki päälle. Eivät silti pystyneet pidättelemään arvokkuuttaan vaan olivat seisaallaan kunnolla mukana heilumassa.  

Tämä oli Savonlinnan Puhelimen 120-vuotisjuhlakonsertti, he siis ideoivat ja järjestivät.
Yhtye kun ei kaukaa ole kotoisin ja kaikki järjestyi niin 2200 lippua oli hetkessä loppuunmyyty ja valittamalla tuli seuraavalle päivälle sama lisäkeikka. Minäkin SPY:n jäsenenä ”voitin”.
Bändille lienee yleisönä ”klubikeikka”, myös ainutlaatuinen kotikeikka.

Se näin jälkeenpäin ihmetyttää että keikka oli ikärajaton mutta ei ollut erikseen ihan oikein viinakarsinaa, lapsi pääsi vaikka konjakkia ostamaan. Sillä vaan että silti järjestely sujui ihan ongelmitta. Ei kukaan tietenkään olisi myynyt vähänkään ikää epäillen ja turvatoimet oli hallussa mutta näinkin voi keikkailla, positiivista tavallaan.
Sekin meni paikan piikkiin ja satoja vuosia on linna kokenut vaikka mitä mutta ei tälläkään jytinällä rappaukset seinistä rapisseet eikä muurit murtuneet kuin siinä mielessä että tällaiseenkin se paikka sopii. Olkaa huoleti siellä museovirastossa.

Kotiinpäin ajellessa me päätettiin että se basisti on ihan Väinämöisen näköinen, etenkin siinä akustiskitarakappaleessa.  

(Eppuja tietysti ajattelen mutta tältä kesältä on myöhäistä ja niin kuin Repakin joskus sanoi niin hankala paikka saada äänet kohdilleen, ainakin haasteellinen. Eikä siellä pääse eturiviin ETUriviin jos ei peitä orkesterimonttua. Toisaalta…miettikääpä ensikesää ennen tai jälkeen kun oopperakatsomo puretaan tai mitä me niillä tuoleilla tehdään… Olkaa ainakin toinen suomalainen bändi joka keikkaa Olavinlinnassa. Yli 2000 lippua varmaan menee jo paikan takia.)

http://irc-galleria.net/view.php?nick=snowwy&image_id=109584137

http://www.ita-savo.fi/Video/Nightwish.wmv

Aave kirjoitti 13.09.09 - 11:39:10:

Katinkultaan

zamppa kirjoitti 30.10.09 - 20:45:17:


Joo, kyllähän Tavastialla tuli pistäydyttyä. Neljäs kolmasnainenkeikka mulle. Hyvä keikka oli, saavuin vain paikanpäälle puoli tuntia myöhässä. Sellasta sattuu. Taisin ottaa kolme kuvaa ja kolme videonpätkää. Mitä tuosta nyt sanois muuta... Komeestihan se bändi soi, ja etenkin todella komeesti se Pauli laulaa.

PS. Olisit nykäissyt hihasta, jos näit...

Tämä kiinnosti ja liputkin oli hankittu!!

Aave kirjoitti 24.02.10 - 15:44:36:


Gunnareista sain tarpeekseni USA:ssa. Opiskelemassa ja töissä ollessani.
Paradise City soi aina tiettyyn aikaan ja useasti siis tosi moneen kertaan päivässä sillä kanavalla mikä oli aina päällä yhdessä paikassa. Siitä voitte ajoittaa sen vuodenkin.

Nina Hagen on harkinnassa. Otin heti ajattelematta NENA:n levyn hyllystäni. Sitten vasta tajusin kumpi on kumpi.    Maa sattui ainakin oikein ja mielestäni hyviä musiikkinaisia ovat kumpikin.

Aave, sinulla on lyhyempi keikkamatka kuin minulla, sinne missä keikkoja on.