sunpie
Vieras
|
Minun juhannusperinteisiini alkaa kuulua Juice Leskisen kuunteleminen. Itselläni on Juissia vain ns. itse koottu kokoelma, mutta kirjasto onneksi palvelee ja varaan jussiksi Maamme - Vårt Land -tupla-CD:n, jossa on eri suomalaisista paikkakunnista tehtyjä biisejä. Sopii "Suomen lipun päivän" fiiliksiin. (Ja kun perinteestä alkaa olla kyse, niin en tykkää itsestäni jos harrastan 2008 samaa asiaa jo viidentenä juhannuksena peräkkäin. Juice assosioituu perinteisiin, mutta yhtä paljon niiden rikkomiseen kuin olemassaoloon. Pitkä toim.huom.)
No, tulinpas samalla miettineeksi, miten Juicen kuunteleminen erosi aiemmista kerroista nyt kun hän ei ole enää nk. elävien kirjoissa. Ennen kaikkea sisältä kumpusi lukuisia asioita, joista tunsi, että olisi halunnut sanoa herralle itselleen ennen kuin oli liian myöhäistä. Esimerkiksi Lauri Viidan muistomerkki -biisissä Juice vertaa runoilijaa luonteen perusteella itseensä ja minä kuulijana välittömästi heitä molempia itseeni. Manserockista voisi painottaa erään sointukuvion valaistuneisuutta. Kuopio tanssii ja soi kuulostaa välillä ELO:lta, mikä on kiintoisaa, kun ELO itse oli 1974 vielä ihan kehitysvaiheessa. Bluesia Pieksämäen asemalla - pitkällinen innostuksen lähde - on minusta edelleen liian lyhyt, vaikka eräiden kriitikoiden mielestä se oli tietysti liian pitkä. Kriitikoiden mielipiteet Juice luultavasti luki, minun mielipidettäni tuskin.
Paljon olisi halunnut myös kysyä tekijältä itseltään: loppuuko Tango Iloharjulla "kesken", kun päähenkilöltä pimenee vintti? Entä Ilomantsi, siksikö kun Euroviisuissa oli kolmen minuutin aikarajoitus? Onko Valtatie 9:n säveltäjä-taiteilijaksi valittu Beethoven siksi, että nro 9 assosioituu häneen? No, toisaalta, usein on ovelampaa pähkäillä asioita itse ja uskoa oivaltaneensa kuin kuulla oikeat vastaukset apteekin hyllyltä. 8)
|