Kun kitara soi

Hanni Maula, Ilta-Sanomat 25.9.2007

Markalla ostan maailman, levyautomaatista kitaran. Kuulen äänen sen, enää sure en.

Tästä runoudesta tulee yltiönostalginen olo. Rutiseva kasettisoitin, pitkäveteiset ja vetiset kesäpäivät. Kauan sitten kadoksiin joutunut nuoruudenystävä. Sanat osaa papattaa ulkoa, vaikkei bändiä ole aktiivisesti kuunnellut pieneen ihmisikään.

Miten tuota lyriikkaa edes nykylapselle pitäisi selittää? Että no, markka oli sellainen kolikko, joka vastaa 20 senttiä, mutta joka oli kuitenkin iso raha (koska ennen vanhaan kaikki oli halvempaa). Levyautomaatti taas oli sellainen vekotin, josta pystyi ostamaan musiikkikappaleita (ennen mp3-lautaussivuja).

Mitä nuoret ymmärtää? Kai ne sentään kitaran vielä tuntee?

Nostalgiaiskun aikaansai Yle Teeman viimeviikkoinen Rupisia riimejä, karmeita tarinoita. Ohjelmassa 2000-luvun Eput muistelivat 1984 julkaistun klassikkolevyn tekoa. Jutustelevaa muisteloa seurasi tunnin livetaltiointi Kosketuksessa: Eppu Normaali.

Koskaan ei pitäisi odottaa mitään. Pettymyksiähän siitä seuraa.

Teemalla alkuvuodesta pyörinyt Rockin klassikkolevyt nimittäin oli huippuohjelma. Sen taituruutta osaa kunnolla arvostaa vasta nyt, kun kohtasi kotimaisen mukaelman aiheesta. Kussakin Rockin klassikkolevyt -jaksossa käytiin läpi yhden albumin synty syvällisesti, ääniraitoja keskittyneesti kuunnellen.

Varsinkin Nirvanan Nevermindin luomiskertomus on jäänyt väkevänä mieleen. Tuottaja muisteli, miten Something in the Way -biisin äänitys takkuili. Lopulta uupunut Kurt Cobain oli retkahtanut sohvalle, alkanut näppäillä kitaraa ja kuiskia laulua raastavalla äänellä. Miksaaja oli kipittänyt mikittämään miehen. Ja sitten kuunnellaan biisin alkuperäisnauhoja hengitystä pidätellen. Siinä se on - kuollut mies ihan iholla.

Suomalainen versio mykisti toki sekin. Varttuneet Eput istuivat hyväntuulisena rivissä ja höpöttelivät biiseistä ja niiden vierestä. Puheena olevien kappaleiden nauhoituksia ei kuunneltu, väliin oli vain leikattu ylijäämäpätkiä Kosketuksessa-sessiosta. Ja mikä apeinta, Martti Syrjä esitteli Rupisia riimejä, karmeita tarinoita -levyn kansigrafiikkaa cd-levyn kannesta. Voihan vinyyli.

[SULJE]